Blogi

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Elossa ollaan!

Niinpäniin, tämä blogin kirjoittaminen on jäännyt vähän pois. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että emme ole tehneet mitään. Saksasta päästyäni minulla oli tavoitteena saamaan Rassen uimaan. Siinä minä onnistuin, kuvat ovat toisella koneella voin laittaa ne ylös myöhemmin. En usko että kukaan jaksaisi lukea koko meidän kesästä :). Joten aloitan viime viikonlopun tohuista.

Saatuani avaimen agility kentälle olen käynyt siellä aina kun ehdin. Viime perjantai oli semmoinen päivä. Treenikavereillamme oli jotain muuta ohjelmaa joten suuntasimme sinne ihan yksiksemme. Sääli sinänsä sillä: 1) pitää raahata kaikki kamat yksin 2) keksimiset jää omalle vastuulle 3) ei saa kommentteja 4) taukoja ei tule riittävästi. Siellähän ne isot miinukset onkin. Mutta se ei haitannut sillä Rasse veti kuin unelma! Otin hyppy, hyppy, takaakirerto, pussi, A-este, hyppy ja sitten joko pituus hyppy tai tunneli. Takaa kierron Rasse hiffasi toisella yrityksellä. A- esteessä se noudatti hiljenemis käskyjäni todella hyvin, sille riittää jopa että sanoo kerran. Otin ihan tahallani kaksi vaihtoehtoa sen vikan hypyn jälkeen jotta Rasse ymmärtäisi ettei se saa mennä omasta päästä. Jälleen kerran aliarvioin koiraani  -.-. Siinähän se seurasi käskyjäni salaman nopeasti. Rassehan tykkää tosi paljon putkesta joten luulin oikeasti että se olisi valinnut suosikkiaan mutta eihän se sitä tehnyt. Olen niin yllättynyt pikku hauvelistani <3! Tämän jälkeen otin myös hyppy ja rengas. En ole ottanut sitä varmaan pariin kuukauteen jolloin se oli ihan katastrofi. Nyt se hyppäsi ekalla yrityksellä läpi ilman mitään apua. Hihi hehkutus hehkutus! Siinä samalla otin pari kertaa puomin jossa ei ollut yhtään ongelmia. Ja sitten nuo kepit, niinpäniin. Ensinnäkin olemme harjoitelleet niitä liian vähän ja en usko että edes osaan opetta oikein. Mitä me nyt käytämmä on noi muoviset liuskat ja Rasse hyppää niitten yli ja ali ja mitä muutakin se keksii. Tämä olisi nyt sitten työn alla jotta se ehkä sujuisi ensi kesällä. Meillä kun on ehkä tiedossa mölliagility kisat ensi vuonna!

Lauantaina meillä alkoi toko taas kesän tauon jälkeen. Hehe sitä me emme ole niin paljon harjoitelleet (siis ei yhtään) joten tulokset olivat sen mukaisia. Mutta oli kivaa nähdä kaikki pitkästä aikaa ja ehkä nyt alan treenaamaan enemmän.

Aluksi otimme paikallaolon. Se sujui hyvin,  kävin palkkaamassa minuutin kohdalla ja hyvin se siinä pysyi. Ainoa ongelma on nyt vaan se että pää pyörii kuin helikopteri. Hauskaa oli että oikea kopeteri lenis kentän yli ja kaikki koirat kattoivat ylös :D Tää oli siis ehkä jokusen kokeen suoritus josta ei saisi hylättyä.

Tämän jälkeen otettiin seuraamista. Keväällä ohjaajamme oli sitä mieltä että meidän suorituksen heikoin lenkki olin minä. Minun piti kävellä pää pystyssä vilkaisematta koiraa, että kyllä Rasse seuraa hyvin. Nojaa, tällä kertaa tein ihan niin kuin ohjaaja pyysi enkä kattonut kertaakaan alas. Suorituksen jälkeen ohjaaja tuli luokseni ja sanoi että hyvä että ainakin joku tottelee. Silloin näin missä koirani oli, Rasse istui ehkä 10 metrin päässä ja katsoi minua kysyvästi. Voi nolous! Kuulemma Rasse oli ihan ensimmäisestä käskystä lähtenyt väärään suuntaan ja käveli siinä myös minun ympärillä, lopulta se oli istuuntunut. Ehkä se oli sitä mieltä että mitä toi matte tuossa tekee ja ei tässä ole mitään järkeä. Juu että treenien lopulta otin pari ihan viiden metrin seuraamisia ja ne meni ihan hyvin. Rasse ei varmaan vain muistanut mitä piti tehdä.

Paikasta seisahtaminen meni ihan ok. Seuraamisessa se seurasi uskomattoman hyvin ja pysähtyi kuin pysähtyikin kun tungin namin sen naamaan. Jäihän se siihen odottamaan ja loppu osakin meni hyvin.

Sunnuntaina suuntasimme Freddyn ja Jannikan kanssa Vihtiin. Siinä oli nimittäin tiedossa shelttien ulkoilupäivä. Olisikohan siellä ollut lähemmäs 30 shelttiä omistajineen. Ensimmäistä kertaa olimme mukana sheltti miitissä joten se oli kyllä aika hauskaa. Ensimmäiseksi suuntasimme luontopolulle ja kyllä siinä piti katsoa missä oma koira menee. Saavuttuamme takaisin oli makkaroita ja dippiä luvassa, ja koirat siinä kerjäämässä tietysti. Rasse oli vain armoton mamis siinä vähän väliä. Se siinä keikkui mun jaloissa mutta välillä se oli vetäämässä rallia pentujen kanssa. Rasse oli selvästikin pienin sheltti kaikkien joukossa. Kun mittasimme lopussa sain tuloksen: 32 cm, eihän se ole kuin vähän liian pieni :)



Kiitos kuvista Dennis Lillkål ja Elsa Oinonen! Omat kuvat ovat tulossa pian kunhan lataan ne tietokoneelle. :) Nojaa tästä tuli aika pitkä joten pahoittelen :) Hyvää syksyä kaikille!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tykätään kommenteista :)