Uusia koriarotuja :DD

- Basset + Bokseri = Baskeri: pieni töpöhäntäinen koira, joka mielellään tarkkailee ympäristöään omistajansa päälaelta.

- Collie + Mastiffi = Colmas: vaikea koirarotu, joka ei sovi ensimmäiseksi koiraksi, eikä vielä toiseksikaan.

- Villakoira + Akita = Villakita: koira, jolla kasvaa karvoja myös suussa.

- Mopsi + Collie = Mollie: haikea ja surumielinen koirarotu.

- Shih Tzu + Rottweiler = Shitweiler: koira, joka ei opi koskaan
sisäsiistiksi.

- Mopsi + Kelpie = Moppie: nyöriturkkinen koirarotu, joka mielellään osallistuu siivoamiseen.

- Tiibetinmastiffi + Lassie = Tiimalassie: koirarotu, jolla on huomattavan kapea vyötärö.

- Cavalier + Noutaja = Cavaltaja: koira, joka ilmiantaa sinut viranomaisille, jos olet jättänyt koiraveron maksamatta.

- Maremma + Chihuahua = Marihuahua: tullin suosima uusi huumekoirarotu.

- Corgi + Shih Tzu = Cortzu: koirarotu, joka on hyvin vaikea saada
lisääntymään.

- Pomeranian + Samojedi = Pomojedi: erittäin dominoiva karvaturri, joka pyrkii laumanjohtajaksi kaikin keinoin.

- Pinseri + Staffi = Piffi: Kiinassa suuren suosion saavuttanut helposti lihova rotu.

- Vihikoira + Saluki = Viluki: hyvin herkästi paleleva ohutturkkinen koira.

- Mudi + Whippet = Muppet: hauska, lelukoiraa muistuttava koirarotu.

- Puli + Villakoira = Pullakoira: leipomotuotteisiin mieltynyt pyöreävartaloinen lemmikkieläin.

- Corgi + Setteri = Corsetteri: sharpein vastakohta, eli koira, jolla on numeroa liian pieni nahka.

- Saluki + Malinois = Salunois: koira, joka viihtyy isäntänsä kanssa kapakoissa.

- Lhasa Apso + Malamuutti = Apsoluutti: koira, joka EI viihdy isäntänsä kanssa kapakoissa

Mitkä ihmeen kepit?

Venäytin polveni toissapäivänä. Eilen kävin ortopedillä ja sain yhden viikon pakkolevon + kepit... Ja se oli vain venähdys. Voi harmi, sinne meni ens viikon treenit ja niin kuka ulkoiluttaa Rassea? Tänään aamulla menin koiran kanssa ulos sillä kukaan ei ollut kotona. Lenkki joka yleensä kestää 20 min kesti nyt melkein tunnin. Rasse sai olla melkein koko ajan vapaana joten en usko että se siitä oikein välittti. Voi minun pieni avustaja koirani tuli aina välillä luokseni kuin kysyäkseen mikä on vialla miksi sinä olet niin hidas. Lopulta pääsin kuin pääsinkin autotien viereiselle kävelytielle, siellä otin koiran kiinni ja toivoin ettei se vetäisi niin paljon. Taas olen aliarvioinut koiraani. Siellä se käveli ihan minun vierelläni vetämättä ja haistelematta. Rasse varmaan ymmärsi että nyt on jotain huonosti ja katsoi valppaasti minuun koko ajan. <3 

Kotonakin se kävelee huolissaan minun perässäni kuin katsoakseen että kaikki on okei. Voi raukka, yleensä viikonloppuisin se pääsee aina pitkille metsälenkeille mutta nyt olin jo ihan loppu sen lyhyen lenkin jälkeen. No venähdys pitäisi olla kunnossa viikon levon jälkeen joten olen ihan kiitollinen ettei se ollut mitään pahempaa.

Uudet valjaat, ostin myös samanlainen hihna

Ja sitten ne kauan sitten luvatut kuvat sheltti miitistä, varoitus paljon kuvia!

Kerjäys vol.1

Kerjäys vol.2

Elossa ollaan!

Niinpäniin, tämä blogin kirjoittaminen on jäännyt vähän pois. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että emme ole tehneet mitään. Saksasta päästyäni minulla oli tavoitteena saamaan Rassen uimaan. Siinä minä onnistuin, kuvat ovat toisella koneella voin laittaa ne ylös myöhemmin. En usko että kukaan jaksaisi lukea koko meidän kesästä :). Joten aloitan viime viikonlopun tohuista.

Saatuani avaimen agility kentälle olen käynyt siellä aina kun ehdin. Viime perjantai oli semmoinen päivä. Treenikavereillamme oli jotain muuta ohjelmaa joten suuntasimme sinne ihan yksiksemme. Sääli sinänsä sillä: 1) pitää raahata kaikki kamat yksin 2) keksimiset jää omalle vastuulle 3) ei saa kommentteja 4) taukoja ei tule riittävästi. Siellähän ne isot miinukset onkin. Mutta se ei haitannut sillä Rasse veti kuin unelma! Otin hyppy, hyppy, takaakirerto, pussi, A-este, hyppy ja sitten joko pituus hyppy tai tunneli. Takaa kierron Rasse hiffasi toisella yrityksellä. A- esteessä se noudatti hiljenemis käskyjäni todella hyvin, sille riittää jopa että sanoo kerran. Otin ihan tahallani kaksi vaihtoehtoa sen vikan hypyn jälkeen jotta Rasse ymmärtäisi ettei se saa mennä omasta päästä. Jälleen kerran aliarvioin koiraani  -.-. Siinähän se seurasi käskyjäni salaman nopeasti. Rassehan tykkää tosi paljon putkesta joten luulin oikeasti että se olisi valinnut suosikkiaan mutta eihän se sitä tehnyt. Olen niin yllättynyt pikku hauvelistani <3! Tämän jälkeen otin myös hyppy ja rengas. En ole ottanut sitä varmaan pariin kuukauteen jolloin se oli ihan katastrofi. Nyt se hyppäsi ekalla yrityksellä läpi ilman mitään apua. Hihi hehkutus hehkutus! Siinä samalla otin pari kertaa puomin jossa ei ollut yhtään ongelmia. Ja sitten nuo kepit, niinpäniin. Ensinnäkin olemme harjoitelleet niitä liian vähän ja en usko että edes osaan opetta oikein. Mitä me nyt käytämmä on noi muoviset liuskat ja Rasse hyppää niitten yli ja ali ja mitä muutakin se keksii. Tämä olisi nyt sitten työn alla jotta se ehkä sujuisi ensi kesällä. Meillä kun on ehkä tiedossa mölliagility kisat ensi vuonna!

Lauantaina meillä alkoi toko taas kesän tauon jälkeen. Hehe sitä me emme ole niin paljon harjoitelleet (siis ei yhtään) joten tulokset olivat sen mukaisia. Mutta oli kivaa nähdä kaikki pitkästä aikaa ja ehkä nyt alan treenaamaan enemmän.

Aluksi otimme paikallaolon. Se sujui hyvin,  kävin palkkaamassa minuutin kohdalla ja hyvin se siinä pysyi. Ainoa ongelma on nyt vaan se että pää pyörii kuin helikopteri. Hauskaa oli että oikea kopeteri lenis kentän yli ja kaikki koirat kattoivat ylös :D Tää oli siis ehkä jokusen kokeen suoritus josta ei saisi hylättyä.

Tämän jälkeen otettiin seuraamista. Keväällä ohjaajamme oli sitä mieltä että meidän suorituksen heikoin lenkki olin minä. Minun piti kävellä pää pystyssä vilkaisematta koiraa, että kyllä Rasse seuraa hyvin. Nojaa, tällä kertaa tein ihan niin kuin ohjaaja pyysi enkä kattonut kertaakaan alas. Suorituksen jälkeen ohjaaja tuli luokseni ja sanoi että hyvä että ainakin joku tottelee. Silloin näin missä koirani oli, Rasse istui ehkä 10 metrin päässä ja katsoi minua kysyvästi. Voi nolous! Kuulemma Rasse oli ihan ensimmäisestä käskystä lähtenyt väärään suuntaan ja käveli siinä myös minun ympärillä, lopulta se oli istuuntunut. Ehkä se oli sitä mieltä että mitä toi matte tuossa tekee ja ei tässä ole mitään järkeä. Juu että treenien lopulta otin pari ihan viiden metrin seuraamisia ja ne meni ihan hyvin. Rasse ei varmaan vain muistanut mitä piti tehdä.

Paikasta seisahtaminen meni ihan ok. Seuraamisessa se seurasi uskomattoman hyvin ja pysähtyi kuin pysähtyikin kun tungin namin sen naamaan. Jäihän se siihen odottamaan ja loppu osakin meni hyvin.

Sunnuntaina suuntasimme Freddyn ja Jannikan kanssa Vihtiin. Siinä oli nimittäin tiedossa shelttien ulkoilupäivä. Olisikohan siellä ollut lähemmäs 30 shelttiä omistajineen. Ensimmäistä kertaa olimme mukana sheltti miitissä joten se oli kyllä aika hauskaa. Ensimmäiseksi suuntasimme luontopolulle ja kyllä siinä piti katsoa missä oma koira menee. Saavuttuamme takaisin oli makkaroita ja dippiä luvassa, ja koirat siinä kerjäämässä tietysti. Rasse oli vain armoton mamis siinä vähän väliä. Se siinä keikkui mun jaloissa mutta välillä se oli vetäämässä rallia pentujen kanssa. Rasse oli selvästikin pienin sheltti kaikkien joukossa. Kun mittasimme lopussa sain tuloksen: 32 cm, eihän se ole kuin vähän liian pieni :)

Kiitos kuvista Dennis Lillkål ja Elsa Oinonen! Omat kuvat ovat tulossa pian kunhan lataan ne tietokoneelle. :) Nojaa tästä tuli aika pitkä joten pahoittelen :) Hyvää syksyä kaikille!

Kuvahaaste

Löysin tämän kuvahaasteen Taavin blogissa.
Kaikki mukaan ketkä näkevät tämän! :)

1.Tältä näytimme (muutama) vuosi sitten

2.Toisinaan Rasse on hyvin edustava

3. Tästä kuvasta voi päätellä mitä harrastamme

4. Tästä kuvasta tulen aina hyvälle tuulelle

5. Päässäni surisee kysymyksiä tätä kuvaa katsellessa

6. Tahtoisin elää tämän hetken uudestaan

7. Muunmuassa nämä persoonat ovat huippuja

8. Ei paljoa naurattanut

9. Tämä on minusta kaunis kuva

10. Lopuksi paras kuva (tai ainakin yksi niistä) ikinä

Rasse 1v!

Tosi paljon onnea isolle hauvalle saksasta! 

Aika on kulunut uskomattoman nopeasti, vastahan se oli pikku marsu!

Agilityn puuttuvat osiot

Niinpäniin on käynyt vähän silleen että olen "unohtanut" kirjoittaa näistä kolmesta agi harkoista. Nämä kaikki olivat siis ennen Rassen leikkausta.

Agility 2/6
Tämä kerta meni suht hyvin. Kaikki mokat olivat omiaan ja ärsyttää etten ole käynyt semmosta ohjaajakurssia missä harjoitellaan ratoja ilman koiraa. No uuteina esteinä otettiin rengas, pussi ja puomi. Rengas meni ensin tosi näppärästi. Jätin Rassen odottamaan ja kiersin itse esteen toiselle puolelle. Käskin sitä hyppäämään ja hienosti se "lensi" läpi. Toistin ehkä kolme kertaa ja otimme sitten vähän miettimisaikaa. Seuraavalla kierroksella jätin Rassen samaan paikkaan ja kiersin itse esteen. Mutta tällä kertaa Rasse hoksasi että se on paljon helpompaa mennä siitä vierestä läpi. Voi ei kaikki oli alkanut niin hyvin! No lopulta mun oli pakko auttaa kädellä, siis työnsin käteni renkaan läpi ja näytin oikeeta tietä Rasselle.
Puomi alkoi myös todella lupaavasti ja pääsimme heti siihen korkealle puomille. Jätin Rasseb odottamaan ja käskin ylös. Siihen se säntäsi ja juoksi oikein kovaa, onneksi ollaan opeteltu hiljennyskäskyn joten Rasse pysähtyi tosi näppärästi kontaktin päälle. Kuitenkin pari kertaa se hyppäsi pois heti kun hiljensin Rassen vauhtia. Mutta lopulta se onnistui taas tosi kivasti.
Pussi, niinpäniin sekin oli mukana. Voi jukra se oli painava! Se oli semmoinen tosi painava pressu, minä kun olin luullut että ne oli tehty kankaasta tai jotain! Rasse kyllä meni sen läpi kun avasin pussin pään mutta mitään kovaa vauhtia ei tullut. Kävi koiraa vähän sääliksi kun kaikki muut isommat koirat säntäsivät sitä läpi ekalla yrityksellä. Mutta tätä pitää treenata ja kyllähän se silti uskalsi juosta läpi avun kanssa.

Omatoimiset agility treenit
Toisen koirakon kanssa sovitttin että alkaisimme treenaamaan yhdessä. Tartuin tilaisuuteen sillä aina on kivempaa kun on kaksi ja toinen näkee hyvin mitä itse tekee väärin. Toinen asia mikä oli loistava oli että häiriöitä ei ollut kuin yksi joten pystyimme keskittyymään tosi hyvin.
Emme ottaneet mitään uutta paitsi me kokeiltiin A-estettä jonka yli säntäsi kovalla vauhdilla. Vaan tehtiin vähän noita ratoja mitä ei oltu vielä oikeen kokeiltu. Tehtiin kolmen esteen hyppysarja, ihan peräkkäin ja sen jälkeen nopea U-käännös vasemmalle jossa matala puomi odotti ja sen jälkeen vielä putki. Ensiksi tehtiin pelkästään ne hypyt ja nehän sujui mainiosti. Huomasin itse että pitää olla tosi tarkkana mitä tekee käsillä sillä ainakin Rasse seurasi käteni jokaista sormea myöten. Tämän jälkeen lisäsin puomin rataan ja siinäkin huomasin miten nopea pitää olla jotta koira ehtii huomata koko käännöstä. Lopulta otettiin vielä putki mukaan ja uskallan jopa sanoa että se näytii (melkein) oikeelta suoritukselta. Sehän oli aika "helppo" rata mutta olen silti tosi tyytyväinen.

Agility 3/6
Tämä kerta suoritettiin kaato sateessa mutta oli hyvät vaatteet päällä ja Rassekin sai käyttää kerrankin supermainiota hurtta sadepukua (Freddyltä saatu :)) Näistä treeneistä jäi taas tosi kiva fiilis! Uuteina esteinä otettiin pituushyppy, pöytä ja kepit.
Pituushyppy sujui aivan ongelmitta, ei ollut mitään vaikeuksia. Pystyin jopa lähettämään Rassen niitten yli ilman että juoksi mukana. Eteenmeno on siis parantunut, jess!
Kepeissä emme käyttänyt mitään kanahäkkiä tai muuta vaan ne oli nyt ne normaalit kepit. Nämä ovat vielä ihan alkuvaiheessa ja niitä harjoitellaan myös ahkerasti meidän takapihalla. Mutta eiköhän ne joskus sit tulee opeteuks :)
Pöydän kanssa ei ollut myöskään mitään ongelmia, läheti Rassen vaan ylös ja annoin pysähtymiskäskyn. Siinä se seisoi tuijottamassa minua odottamassa seuraavaa käskyä. Voi ihana pientä agilitykoiraa <3! Käskyn saatuaan se säntäsi pois ja oli jo valmis seuraavaan esteeseen.
Otettiin tällä kertaa myös pienen radan jossa oli valssi liikettä joten mun piti harjoitella vähän aikaa ennen kuin pystyin edes ohjaamaan. Alussa oli putki jonka alkuun jätettiin koira sen jälkeen vasemmalla puolella oli hyppyeste ja sitten taas vasemmalle oli toinen este, tämän jälkeen oli pöytä. Se sujuin oikeen hyvin jo tokalla kiekalla joten olen tosi ylpee!

Tämä agilitykurssi jäi nyt sitten kolmeen kertaan kun Rassen toipumisaika pidentyi ja minä lähden Saksaan viideksi viikoksi nyt lauantaina. (Tulee siis olemaan päivitystauko) Isä sanoi voivansa mennä Rassen kanssa agitreeneihin mutta aattelin että ehkä ei. Rassehan saattaa mennä ihan sekaisin kun monta ihmistä yrittää treenata eritavalla. Ei, on parempi että Rasse saa nyt vähän kesälomaa kun itse olen poissa. Syksyllä meitä odottaa jatkoryhmä, jee!!! Se on vaiktuinen ryhmä kerran viikossa joten en tarvitse juosta kurssista kursiin.

Tokoa aatellen en ole treenannut nyt kahteen viikkoon mitään. Ja siitäkin Rasse saa vähän lomaa minun ollessa opiskelemassa. Luulen että on parempi antaa näiden nyt vähän jäähtyä. Saattaa olla että into on tuplana sitten loppukesällä.

Me saamme avaimen siihen agi kentälle joten omatoimiset treenit tulee olemaan entistä helpompaa jatkossakin. Into on kasvanut tosi paljon tähän agilityyn ja jos oikein menee hyvin ens kaudella niin saatan jopa ilmoittautua mölliagiin ens kesänä, mut se nähdään sitten!

Vielä kerran, ihanaa kesää kaikille!

Yö polikliniikalla

Heippa hei. Eilen illalla alkanut paniikki on nyt jo vähän laantunut. Mutta ehkä kerron mistä on kysymys. Eilen illalla siis joskus kahdeksan aikaan katoimme telkkaria, Rasse makoi sylissä kun huomasin paitani olevan veressä. Pelästyin kun näin että haavateippi oli ihan verinen. Vanhempani olivat mökillä ja kaikki eläinlääkäri asemat olivat mennnet kiinni. Isä lupasi kuitenkin tulla kotiin auttamaan, ja onneksi! Soitin sitten Viikin eläinlääkärikeskuksen päivystys linjalle. Siellä meille sanottiin että avatkaa koko systeemi ja että piti tulla sinne jos se oli pahan näköinen.

Olen itse aika arka verelle joten oli ihan hyvä että joku muu pystyi avaamaan haavan. Isä sitten ihmeissään kyseli minulta että eivätkö ne ole ommellut haavaa kiinni. Vilkaisin haavaa ja se oli ihan auki, ja tosi syvä.
Kello oli ykstoist illalla kuin saavuimme Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Saavuttuamme hoitaja tuli tutkimaan ja totesi että ei ole hengenvaarallista joten hän käski meidän odottaa "hetken". Muistaakseni kello oli kolme kun meidät kutsuttiin eläinhoitajalle. Kuume mitattiin ja keuhkoja kuunneltiin ja haavaa katsottiin. Eläinlääkäri tuli sisään kymmeneksi sekunniksi ja sanoi että pitää avata koko haava uusiksi sillä infektio vaara oli niin suuri. Siellä "meidän" huoneessa sitten odoteltiin lähemmäs puolitoista tuntia. Niihin aikoihin saapui suklaamyrkytys ja joku hengitysongelma. Joten me odotettiin ja odotettiin. Kellon ollessa viisi aammulla hoitaja tuli ja sanoi ettei heillä ole aikaa kun vasta kahdeksan jälkeen leikkaukseen. Great! Sitä ne eivät olisi voineet sanoa yhtään aiemmin. Niiden ja isän ehdotuksesta Rassea jätettiin sinne häkkiin nukkumaan odottamaan leikkausta ja me lähdimme kotiin nukkumaan.

Olin nukkunut ehkä kolme tuntia kun puhelin soi. Siinä sitten kerrottiin että Rasse oli seuraavana jonossa. Lähdimme ajaa kohti Viikkiä koska olin ihan varma että joku hätätapaus silti menisi Rassea ennen. Saavuttuamme paikanpäälle Rasse oli jo leikkauksessa. Taas odoteltiin  kaksi tuntia kuin vihdoin sain hakea hauvaani. Voi parka kaksi leikkausta kolmena päivänä.

Syy noihin tikkien aukenemiseen ei ollut varma. Saattoi olla että ne tulivat siitä kun Rasse hyppäsi kerran sohvaan ennen kuin ehdin pysäyttää sitä tai sit yksinkertaisesti ne oli huonosti laitetut. Luulen että ne oli huonosti laitetut koska kyllähän ne yksi hyppyä pitäisi kestää. Lähdettyämme saimme sitten antibiootit  sekä kipulääkettä ja aika suuren laskun. No kuten vanhemmatkin sanoi; Rasse on perheenjäsen ja tottakai sen pitää saada hoitoa niin kuin kaikki muutkin meidän perheessä.

Tötteröä on pakko pitää kaksi viikkoa! Minäkin lähden Saksaan kahden viikon kuluttua joten toivon kyllä hartaasti sen olevan kunnossa ennen kuin lähden.

Tästäpä tuli sittenkin romaani mutta nojoo. Hyvää kesälomaa kaikille!