Jippijai!

Kesäinen päiväretki Tammisaaressa

Otsikosta päätellen voisi uskoa että on tapahtunut jotain suurenmoista. Tai ainakin meille se on todella kivaa! Pääsimme sittenkin mukaan agilityn alkeiskurssille. Minähän olin unohtanut ilmoittautua johonkin Espoon kurssille ja Hangosta en saannut vastausta. Eilen sain kuitenkin viestin Hangosta että olemme mukana, ja se on jopa sunnuntaisin -> me voimme osallistua. Ainoa haitta puoli tässä on että se on melkein heti tokon jälkeen,  mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan.

Nyt alkoi hirveesti jännittää! Putkeen Rasse on tottunut, meillä oli se pihana viime kesänä ja siitä tuli Rassen lemppari. Noita keppejä emme ole harjoitelleet kuin kerran, ostin ne joskus talvella ja löisin ne just äsken. Mutta katotaan miten se menee ja uskon kyllä että Rasse tykkää.

Viime sunnuntaina oli taas sitten toko. Tällä kertaa olimme ulkona ja meitä oli vain neljä koirakkoa. Aloitimme luoksepäästävyydellä, se meni jo paljon paremmin kuin viime kerralla. Rasse ei heti hypännyt ohjaajan syliin vaan vasta hetken kuluttua. No ehkä se parantuu ajan kuluessa. Ryhmässä paikalla olo odottikin, suprise surprise. Luulin että voi ei nyt se varmaan taas hermostuu ja tulee luokseni. Rassa makasi kuin makasikin kaksi minuuttia! Kaksi koiraa neljästä eivät pysyneet yhtään, välillä ne juoksi omistajiensa luo ja kerran toinen niistä melkein hyppäsi Rassen päälle, siitä pentuni kyllä pelästyi tosi pahasti :( Se nousi seisomaan mutta pysyi paikallaan kun hätistin toisen pois. Voi raukka! Mutta otin sitten vielä parikymmentä sekuntia uudestaan ja nyt se jo tuijotti minua kuin nappi. Ei voisi uskoa miten paljon viikko on tehnyt ihmettä Rasselle. No nythän se tietää mitä siltä odotetaan. Mutta ylpee matte kyllä on pikku hauvelista! Luoksetuloa odotti meitä seuraavaksi, se meni ihan ok mutta Rasse ei juossut se lähinnä tipsutti luokseni. No sitä me ollaan tänään viimeksi treenanneet ja nyt vauhti on alkanut löytyä. Saimme myös vähän tutustua AVO liikkeisiin sillä otimme maahan-istu-maahan j.n.e. Rasse hoksas sen heti ja käsimerkeistä oli tosi paljon apua. Mutta ainakin tällä hetkellä ne toimivat vain metrin päässä, elikkä vähän treenausta vielä. Ihan loppuun otimme estehyppyä, hmm tämä ei mennyt yhtään, Rasse ei ymmärtänyt mitä ideaa hyppimisessa on koska minähän olen paikoillani, miksi hänen pitäisi mennä pois minusta? Tämähän tarkoittaa hyvää agilityyn jo mietin mutta agissahan ohjaaja juoksee koiran mukana kokoajan.

Huomasin just että tästä blogista on tullut aika treenipainotteinen mutta yritän kirjoittaa myös muita juttuja. Rasse elää ihan normaalia koiran elämää ja talviturkki se tiputtaa niin sohville kuin sänkyihin.

Tänään sain muuten tietää että tässä Matinkylässä liikkuu koiran myrkyttäjiä, yksi pentu on jo kuollut. Ihan hirveetä! Kuka sekopää nyt myrkyttää viattomia koiria?