Blogi

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Yö polikliniikalla

Heippa hei. Eilen illalla alkanut paniikki on nyt jo vähän laantunut. Mutta ehkä kerron mistä on kysymys. Eilen illalla siis joskus kahdeksan aikaan katoimme telkkaria, Rasse makoi sylissä kun huomasin paitani olevan veressä. Pelästyin kun näin että haavateippi oli ihan verinen. Vanhempani olivat mökillä ja kaikki eläinlääkäri asemat olivat mennnet kiinni. Isä lupasi kuitenkin tulla kotiin auttamaan, ja onneksi! Soitin sitten Viikin eläinlääkärikeskuksen päivystys linjalle. Siellä meille sanottiin että avatkaa koko systeemi ja että piti tulla sinne jos se oli pahan näköinen.

Olen itse aika arka verelle joten oli ihan hyvä että joku muu pystyi avaamaan haavan. Isä sitten ihmeissään kyseli minulta että eivätkö ne ole ommellut haavaa kiinni. Vilkaisin haavaa ja se oli ihan auki, ja tosi syvä.
Kello oli ykstoist illalla kuin saavuimme Viikin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Saavuttuamme hoitaja tuli tutkimaan ja totesi että ei ole hengenvaarallista joten hän käski meidän odottaa "hetken". Muistaakseni kello oli kolme kun meidät kutsuttiin eläinhoitajalle. Kuume mitattiin ja keuhkoja kuunneltiin ja haavaa katsottiin. Eläinlääkäri tuli sisään kymmeneksi sekunniksi ja sanoi että pitää avata koko haava uusiksi sillä infektio vaara oli niin suuri. Siellä "meidän" huoneessa sitten odoteltiin lähemmäs puolitoista tuntia. Niihin aikoihin saapui suklaamyrkytys ja joku hengitysongelma. Joten me odotettiin ja odotettiin. Kellon ollessa viisi aammulla hoitaja tuli ja sanoi ettei heillä ole aikaa kun vasta kahdeksan jälkeen leikkaukseen. Great! Sitä ne eivät olisi voineet sanoa yhtään aiemmin. Niiden ja isän ehdotuksesta Rassea jätettiin sinne häkkiin nukkumaan odottamaan leikkausta ja me lähdimme kotiin nukkumaan.

Olin nukkunut ehkä kolme tuntia kun puhelin soi. Siinä sitten kerrottiin että Rasse oli seuraavana jonossa. Lähdimme ajaa kohti Viikkiä koska olin ihan varma että joku hätätapaus silti menisi Rassea ennen. Saavuttuamme paikanpäälle Rasse oli jo leikkauksessa. Taas odoteltiin  kaksi tuntia kuin vihdoin sain hakea hauvaani. Voi parka kaksi leikkausta kolmena päivänä.

Syy noihin tikkien aukenemiseen ei ollut varma. Saattoi olla että ne tulivat siitä kun Rasse hyppäsi kerran sohvaan ennen kuin ehdin pysäyttää sitä tai sit yksinkertaisesti ne oli huonosti laitetut. Luulen että ne oli huonosti laitetut koska kyllähän ne yksi hyppyä pitäisi kestää. Lähdettyämme saimme sitten antibiootit  sekä kipulääkettä ja aika suuren laskun. No kuten vanhemmatkin sanoi; Rasse on perheenjäsen ja tottakai sen pitää saada hoitoa niin kuin kaikki muutkin meidän perheessä.

Tötteröä on pakko pitää kaksi viikkoa! Minäkin lähden Saksaan kahden viikon kuluttua joten toivon kyllä hartaasti sen olevan kunnossa ennen kuin lähden.

Tästäpä tuli sittenkin romaani mutta nojoo. Hyvää kesälomaa kaikille!

4 kommenttia:

  1. Hui kamalaa! :O Kaikkea sitä tapahtuukin.. Onneksi ei ollut mitään kamalan vakavaa.

    Pikaisia paranemisia Rasselle!

    VastaaPoista
  2. Juu eihän se sillä tavalla ollut (ainakaan vielä) infektoitunut joten säkähdyksellä selvisimme.

    Kiitos ja terkkuja sinne! :)

    VastaaPoista
  3. Hui että, säikähdin aivan jo tosta otsikosta! Onneksi huomasit ajoissa tapahtuneen, ja Rasse pääsi lääkäriin!
    Pikaisia paranemisia pikkumiehelle <3

    VastaaPoista

Tykätään kommenteista :)