Kotona ollaan! Mutta mikä reissu!

Kotiin tultuamme 20 astetta oli vastassa :)

Niinpä niin tulimme tänään kotiin Rukalta, ehdimme olla siellä huimat neljä yötä!

Aloitimme matkamme lennolla, blue1:illa lennettiin. Matka kesti vähän yli tunnin. Koska lennettiin mainitulla yhtiöllä Rassen matkakoppi oli TODELLA pieni verrattuna esim finnairin sallitut mitat. Kyllähän Rasse pysyti ihan hyvin makaamaan siinä kassissa ja liikkumaan mutta ei sit sen enempää. 

Vähäsen kyllä harmittaa ettei päästy finnairilla mutta ne lennot menivät ehkä kerran viikossa.

Lentokentällä kaikki sujui todella hyvin, Rasse oli todella upeasti eikä stressannut yhtään. Yksi ulkomaalainen mies jopa haluisi kuvata Rassen kameralla, siis videoida! Ainakin Rasse piti siitä :)

Voidaan sanoa että lentomatka olisin voinut mennä paremmin, ei karvaturre oikein ymmärtänyt miksi piti maata kassissa kun kaikki muut saivat istua. Kyllähän se siellä vinkui kunnes sain mahtavan idean! Mukananin olleet riisikakut saivat luvan tulla käytetyksi. Niitä siellä sitten pudotin kassiin vähän väliä.

Lentoemäntä tuli sitten meille nousun jälkeen ja sanoi että Rasse sai kyllä nousta vähän kunhan se oli siinä kassissa. Rasse oli sitä mieltä että eiköhän se lasketa jos takajalat ovat kassissa, loput karvakasasta oli minun sylissä. Kaiken kaikkiaan matka sujui ihan hyvin mutta en usko että me lennämme enää tämän jälkeen niin paljon.

Loma Rukalla oli kyllä tosi kiva! Ainoa haittapuoli oli lumitilanne joka ei suinkaan ollut hyvä. Siellä oli satanut kaksi viikkoa ennen meidän tuloa joten melkein kaikki ladut olivat ainakin puoleksi lumettomia. Ainoastaan pari latua olivat auki, tosi harmi! Rinteet olivat tietysti auki niin minä sitten laskettelin pari päivää. Keskiviikkona me päätimme lähteä kaikki lapset plus koira hiihtämään. Olihan siellä lunta mutta meitä odotti liukkaat sukset ja todella paljon ylämäkeä. Mutta Rasse joka oli minun vyössä kiinni selviytyi upeasti. Eihän se jaksanut vetää minua mutta ainakin se auttoi, se siis veti ihan täysillä kolme tuntia! En ole ikinä nähnyt semmoista, se oli ihan kuin eri koira, saimme parikin kommentteja että ihan kuin pikku husky. Sanoisin että sheltti on kyllä aika kiva vetokoira, sei ei vedä suo jonnekin ojaan mutta jaksaa silti juosta mukana ihan hyvin. Alamäessä se juoksi täyttä vauhtia vaikka yritin jarruttaa, Rasse oli sitä mieltä että ei nyt me vedetään tämä kunnolla. Voitte varmaan uskoa että se nukkui hyvin seuraavan yön!

Seuraavana iltana lähdin sitten itse siihen meidän viereiselle ladulle, joka oli "suljettu kelin takia". No reippain mielin kutenkin lähdin mutta minua odotti suoraan sanoen todella huono latu, välillä jouduin ottamaan sukset pois jalasta kun tuli alustaa vastaan. Ja mihin se minun huskini lähti? Nyt Rasse ei tehnyt elettäkään vetääkseen se vain hölkötti vierelläni onnettoman näköisenä, emme menneet kuin vähän matkaa kun minusta tuntui ettei Rasse yhtään tykännyt. Luulen tämän johtuvan siitä että oli yksin ja Rassella ei ollut motivaatiota vetää eteenpäin.

Ulkoiltiin kyllä tosi ahkerasti siellä. Voitte varmaan kuvitella kuinka ihanaa on kävellä loputtomassa metsässä koiran kanssa tapaamatta ketään, voi tulee ihan halu palata kun muistelee.

Ensimmäistä kertaa Rasse karkasi, ei mitenkään pahasti olihan se siellä parkiipaikalla mutta siellä liikkuu kuitenkin autoja koko ajan. Isä oli pakkaamassa auton ja jättikin oven auki tultuaan sisään. Söimme ja sitten huusin Rassen tulemaan syömään mutta kukaan ei tullut, se ei ole ikinä tapahtunut etttei se tulisi syömään. Etsin sitä yläkerrasta ja kaikkiaalta kun joku huusi että ovi on auki. Sydän kurkussa juoksin ulos ja siellähän se minun pikku pentuni oli. Lasten  leikkipuiston vieressä, huomattuani minua se ryntäsi luokse; sanoakseen jee täähän on kivaa nuo lapset ovat ihania tuu kattomaan sinäkin saat varmaan rapsutuksia!

Kotimatka sujui myös tosi kivasti, ei meillä kestänyt kuin ehkä kymmenen tuntia plus vähän taukoja. Se sai istua sylissäni ja se oli varmaan tosi kivaa kun pystyi kattomaan kaikkea mitä tapahtui. Yleensä se on häkissä mutta nyt oli niin pitkä matka että katsoin parhaaksi ottaa Rassen syliin. Pysähdyimme ehkä kolmen tunnin välein että Rasse pääsisi ulkoilemaan. Oikein ilahduin kun huomasin ABC:n rakentaneen koira puiston! Rasse kyllä nukkui suurimman osan ajasta joten se meni oikein kivasti. Minusta tuntuu että isän auto on kyllä aika karvainen, karvaturrilla on nimittäin karvan lähtö!