Viikonlopun treenit

Rasse jo 11 kuukautta

Olimme ensimmäistä kertaa agility treeneissä sunnuntaina! Minulla ei ollut suuria toivomuksia tai vaatimuksia kun lähdimme niihin. Olimme ehtineet olla tunnin kotona sillä meillä oli myös toko samana päivänä.
Mukana oli kuusi kappaletta koirakkoa, pari käppänää, pari seropia ja me. Yhdellä nartulla oli juoksut joten ajattelin että voi ei, tästä ei tuu mitään! Olihan Rasse innoissaan mutta itse treeniä se ei haitannut. Luulen että Rasse sitten tykkäs sillä mikä tahansa ei ole parempaa kuin leikkiä casanovaa ;)

Ensimmäiseksi otettiin putki. Tähän ollaan totuttu ihan pennusta asti, mutta päätin silti aloittaa ihan suoralla putkella. Jätin Rassen odottamaan (kiiitoksia Toko!!!) ja menin itse puoliväliin. Huudettuani läpi se säntäsi putkeen ja kouluttaja oli ihan että mites se noin kovaa menee? Hehe, ehkä karvaturrista tulee putkihullu.
Tehtiin sitten vielä pari kertaa ja nyt se oli ihan kuin s ja sit kuin u. En ole niin hyvä kertomaan minkä näköistä se oli, mutta ehkä ymmärrätte... Muuten jos joku sattuu tietämään miten tämmöisä tehdään, niin otan mielellään kaikkia vinkkejä vastaan!

Kuvan lainasin täältä

Kouluttaja kysyi että osaanko hidastella Rassen lopussa jotta se ei hyppäisi kontakin yli. Juu, vastasin vähän nolona, sillä melkein tuntui että osasimme liian paljon :) Rasse meni sitten vielä kerran ja hyvä vauhti siihen tuli mutta hidasti kuitenkin heti kun pyysin.

Lopuksi otettiin ihan perus hyppyeste. Luulin että Rasse olisi mennyt ali kun siellähän oli vain se yksi keppi mutta ei, jess! Pyysin Rassen taas odottamaan ja otin jopa itse vähän vauhtia ja Rasse lensi esteen yli, varmaan kymmenen senttiä ainakin liikaa!

Treeneistä jäi tosi kiva fiilis ja odotan seuraavaa treeniä. Olen ostanut ehkä 12 pujottelukeppejä joten yritän treenata niitä. Mutta hitaasti menee, pitää kyllä sanoa. Ehkä se on kuin se sivulle tulo joka kesti tosi kauan oppia mutta joka nyt aina menee tosi hyvin.

Toko treeneistä sen verran että ne meni taas aika kivasti. En ole nyt melkein yhtään jaksanut hiota mitään liikkeitä eli en ole treenannut melkein yhtään. Makaaminen seuraamisen yhetydessä ja estehyppyä emme osaa kumikaan, joten treeniä, treeniä! Rasse ei ymmärrä miksi sen pitäisi hypätä yli kun minä vain seison, enkä saa edes näyttää kädellä. No ehkä se tulee vähitellen. Seuraamiseen sain paljon hyviä vinkkejä ohjaajalta joten tiedän nyt mitä tehdä.

Olin jo varannut ajan leikkaukseen Rasselle kun sain tietää tähystyksestä. En ollut edes kelannut että koiramme lehdessä oli lukenut niitstä. Rasseltahan puuttuu kivekset ja ne ovat jossain vatsaontelossa joten normaalin leikkauksen haava olisi ollut todella iso. Mutta tähystyksessä on vain kaksi pientä haavaa. Toivottakaa onnea, leikkauksee mennään jo 1.6!

Jippijai!

Kesäinen päiväretki Tammisaaressa

Otsikosta päätellen voisi uskoa että on tapahtunut jotain suurenmoista. Tai ainakin meille se on todella kivaa! Pääsimme sittenkin mukaan agilityn alkeiskurssille. Minähän olin unohtanut ilmoittautua johonkin Espoon kurssille ja Hangosta en saannut vastausta. Eilen sain kuitenkin viestin Hangosta että olemme mukana, ja se on jopa sunnuntaisin -> me voimme osallistua. Ainoa haitta puoli tässä on että se on melkein heti tokon jälkeen,  mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä tulee tapahtumaan.

Nyt alkoi hirveesti jännittää! Putkeen Rasse on tottunut, meillä oli se pihana viime kesänä ja siitä tuli Rassen lemppari. Noita keppejä emme ole harjoitelleet kuin kerran, ostin ne joskus talvella ja löisin ne just äsken. Mutta katotaan miten se menee ja uskon kyllä että Rasse tykkää.

Viime sunnuntaina oli taas sitten toko. Tällä kertaa olimme ulkona ja meitä oli vain neljä koirakkoa. Aloitimme luoksepäästävyydellä, se meni jo paljon paremmin kuin viime kerralla. Rasse ei heti hypännyt ohjaajan syliin vaan vasta hetken kuluttua. No ehkä se parantuu ajan kuluessa. Ryhmässä paikalla olo odottikin, suprise surprise. Luulin että voi ei nyt se varmaan taas hermostuu ja tulee luokseni. Rassa makasi kuin makasikin kaksi minuuttia! Kaksi koiraa neljästä eivät pysyneet yhtään, välillä ne juoksi omistajiensa luo ja kerran toinen niistä melkein hyppäsi Rassen päälle, siitä pentuni kyllä pelästyi tosi pahasti :( Se nousi seisomaan mutta pysyi paikallaan kun hätistin toisen pois. Voi raukka! Mutta otin sitten vielä parikymmentä sekuntia uudestaan ja nyt se jo tuijotti minua kuin nappi. Ei voisi uskoa miten paljon viikko on tehnyt ihmettä Rasselle. No nythän se tietää mitä siltä odotetaan. Mutta ylpee matte kyllä on pikku hauvelista! Luoksetuloa odotti meitä seuraavaksi, se meni ihan ok mutta Rasse ei juossut se lähinnä tipsutti luokseni. No sitä me ollaan tänään viimeksi treenanneet ja nyt vauhti on alkanut löytyä. Saimme myös vähän tutustua AVO liikkeisiin sillä otimme maahan-istu-maahan j.n.e. Rasse hoksas sen heti ja käsimerkeistä oli tosi paljon apua. Mutta ainakin tällä hetkellä ne toimivat vain metrin päässä, elikkä vähän treenausta vielä. Ihan loppuun otimme estehyppyä, hmm tämä ei mennyt yhtään, Rasse ei ymmärtänyt mitä ideaa hyppimisessa on koska minähän olen paikoillani, miksi hänen pitäisi mennä pois minusta? Tämähän tarkoittaa hyvää agilityyn jo mietin mutta agissahan ohjaaja juoksee koiran mukana kokoajan.

Huomasin just että tästä blogista on tullut aika treenipainotteinen mutta yritän kirjoittaa myös muita juttuja. Rasse elää ihan normaalia koiran elämää ja talviturkki se tiputtaa niin sohville kuin sänkyihin.

Tänään sain muuten tietää että tässä Matinkylässä liikkuu koiran myrkyttäjiä, yksi pentu on jo kuollut. Ihan hirveetä! Kuka sekopää nyt myrkyttää viattomia koiria?

Perjantai toko

Vihdoinkin meillä alkoi toko treenit!
Pyöräiltyäni 5 kilometria ja eksyttyäni pari kertaa löysin perille treenikentälle joka oli halli. Yllättävän hyvä ilma ja kaikki paikat olivat muutenkin siistit.

Vastassa meitä odotti tuttu pentukurssin ohjaaja joka on tosi kiva. Meitä ei ollut kuin viisi, en tiedä kyllä normaalia määrää. Mutta sen tiedän että kaikki muut olivat treenanneet kaaauan! Rasse oli myös nuorin ryhmässä. Paitsi me siellä oli sakemanni, puudeli, labbis ja vesikoira.

Aloitettiin luoksepäästävyydellä, jonka luulin menevän hyvin mutta ei. Rasse kävi kuumana kun piti istua nätisti kun supermegakiva ohjaaja tulee moikkamaan, no ainakaan se ei pelännyt.
Tämän jälkeen otettiin paikallamakuu ryhmässä... apua! Mites tämä on mennyt muut kerrat... Rasse on aina aloittanut riehumaan parinsa kanssa. Rasse meni tosi hyvin makaamaan ja jäi kun jäi sinne makaamaan. Kaksi minuuttia on tosi pitkä aika! Karvapallon pää pyöri kuin helikopteri kun koko ajan piti kattoa ettei muut koirat hyökkäisi sen päälle, voi raukka! Lopulta ohjaaja sanoi ajan olevan ohi ja lähdin iloisin mielin Rassen viereen, mutta turhaan. Villakoira (joka oli Rassen vieressä) juoksi omistajansa luo ja se sitten veti Rassenkin mukaan (siis minun luo). Ohjaaja pyysi sitten meitä ottamaan uudestaan ja tällä kertaa kaikki meni tosi hyvin.

Otimme myös kääänöksiä, sivulle ja taaksepäin, hmm mites toi taaksepäin menikään? No ei tietysti yhtään sillä emme ole tehneet sitä, ei ainakaan Rassen ollessa minun vierelläni. Vähän kotiläksyä sitten tuli. :)

Ensimmäistä kertaa tei kokonaisen seuraamisen (siis ilman juoksua) kaikkine käännöksineen. Se meni oikein hyvin vaikka muut koirat olivat häiriönä. Ohjaaja sitten kehui mutta sanoi että minä kävelen ihan kyyryssä.. whopps! Keskityin niin paljon koiraan etten huomannut että se varmaan näytti aika hauskalta.

Lopulta otimme paikkamakuun neilössä ilman häiriötä, hallissa oli tosi kätevä eteinen jossa oli aitaus.
Koiran piti siinä maata neliön keskellä minun kävelessä ympäri neliötä. Se meni oikeen kivasti! Rasse pää seurasi koko ajan minua joten se ei ollut ihan paikallaan, mutta se pysyi kuitenkin.
Treeneistä jäi tosi kiva fiilis ja koirani oli aivan upee jälleen kerran.

Viime viikolla tavattiin Freddyä ja pojat riehuivat tavalliseen tapaan, kerrankin yhteyskuvat onnistui.

 

Kotona ollaan! Mutta mikä reissu!

Kotiin tultuamme 20 astetta oli vastassa :)

Niinpä niin tulimme tänään kotiin Rukalta, ehdimme olla siellä huimat neljä yötä!

Aloitimme matkamme lennolla, blue1:illa lennettiin. Matka kesti vähän yli tunnin. Koska lennettiin mainitulla yhtiöllä Rassen matkakoppi oli TODELLA pieni verrattuna esim finnairin sallitut mitat. Kyllähän Rasse pysyti ihan hyvin makaamaan siinä kassissa ja liikkumaan mutta ei sit sen enempää. 

Vähäsen kyllä harmittaa ettei päästy finnairilla mutta ne lennot menivät ehkä kerran viikossa.

Lentokentällä kaikki sujui todella hyvin, Rasse oli todella upeasti eikä stressannut yhtään. Yksi ulkomaalainen mies jopa haluisi kuvata Rassen kameralla, siis videoida! Ainakin Rasse piti siitä :)

Voidaan sanoa että lentomatka olisin voinut mennä paremmin, ei karvaturre oikein ymmärtänyt miksi piti maata kassissa kun kaikki muut saivat istua. Kyllähän se siellä vinkui kunnes sain mahtavan idean! Mukananin olleet riisikakut saivat luvan tulla käytetyksi. Niitä siellä sitten pudotin kassiin vähän väliä.

Lentoemäntä tuli sitten meille nousun jälkeen ja sanoi että Rasse sai kyllä nousta vähän kunhan se oli siinä kassissa. Rasse oli sitä mieltä että eiköhän se lasketa jos takajalat ovat kassissa, loput karvakasasta oli minun sylissä. Kaiken kaikkiaan matka sujui ihan hyvin mutta en usko että me lennämme enää tämän jälkeen niin paljon.

Loma Rukalla oli kyllä tosi kiva! Ainoa haittapuoli oli lumitilanne joka ei suinkaan ollut hyvä. Siellä oli satanut kaksi viikkoa ennen meidän tuloa joten melkein kaikki ladut olivat ainakin puoleksi lumettomia. Ainoastaan pari latua olivat auki, tosi harmi! Rinteet olivat tietysti auki niin minä sitten laskettelin pari päivää. Keskiviikkona me päätimme lähteä kaikki lapset plus koira hiihtämään. Olihan siellä lunta mutta meitä odotti liukkaat sukset ja todella paljon ylämäkeä. Mutta Rasse joka oli minun vyössä kiinni selviytyi upeasti. Eihän se jaksanut vetää minua mutta ainakin se auttoi, se siis veti ihan täysillä kolme tuntia! En ole ikinä nähnyt semmoista, se oli ihan kuin eri koira, saimme parikin kommentteja että ihan kuin pikku husky. Sanoisin että sheltti on kyllä aika kiva vetokoira, sei ei vedä suo jonnekin ojaan mutta jaksaa silti juosta mukana ihan hyvin. Alamäessä se juoksi täyttä vauhtia vaikka yritin jarruttaa, Rasse oli sitä mieltä että ei nyt me vedetään tämä kunnolla. Voitte varmaan uskoa että se nukkui hyvin seuraavan yön!

Seuraavana iltana lähdin sitten itse siihen meidän viereiselle ladulle, joka oli "suljettu kelin takia". No reippain mielin kutenkin lähdin mutta minua odotti suoraan sanoen todella huono latu, välillä jouduin ottamaan sukset pois jalasta kun tuli alustaa vastaan. Ja mihin se minun huskini lähti? Nyt Rasse ei tehnyt elettäkään vetääkseen se vain hölkötti vierelläni onnettoman näköisenä, emme menneet kuin vähän matkaa kun minusta tuntui ettei Rasse yhtään tykännyt. Luulen tämän johtuvan siitä että oli yksin ja Rassella ei ollut motivaatiota vetää eteenpäin.

Ulkoiltiin kyllä tosi ahkerasti siellä. Voitte varmaan kuvitella kuinka ihanaa on kävellä loputtomassa metsässä koiran kanssa tapaamatta ketään, voi tulee ihan halu palata kun muistelee.

Ensimmäistä kertaa Rasse karkasi, ei mitenkään pahasti olihan se siellä parkiipaikalla mutta siellä liikkuu kuitenkin autoja koko ajan. Isä oli pakkaamassa auton ja jättikin oven auki tultuaan sisään. Söimme ja sitten huusin Rassen tulemaan syömään mutta kukaan ei tullut, se ei ole ikinä tapahtunut etttei se tulisi syömään. Etsin sitä yläkerrasta ja kaikkiaalta kun joku huusi että ovi on auki. Sydän kurkussa juoksin ulos ja siellähän se minun pikku pentuni oli. Lasten  leikkipuiston vieressä, huomattuani minua se ryntäsi luokse; sanoakseen jee täähän on kivaa nuo lapset ovat ihania tuu kattomaan sinäkin saat varmaan rapsutuksia!

Kotimatka sujui myös tosi kivasti, ei meillä kestänyt kuin ehkä kymmenen tuntia plus vähän taukoja. Se sai istua sylissäni ja se oli varmaan tosi kivaa kun pystyi kattomaan kaikkea mitä tapahtui. Yleensä se on häkissä mutta nyt oli niin pitkä matka että katsoin parhaaksi ottaa Rassen syliin. Pysähdyimme ehkä kolmen tunnin välein että Rasse pääsisi ulkoilemaan. Oikein ilahduin kun huomasin ABC:n rakentaneen koira puiston! Rasse kyllä nukkui suurimman osan ajasta joten se meni oikein kivasti. Minusta tuntuu että isän auto on kyllä aika karvainen, karvaturrilla on nimittäin karvan lähtö!

Fillarointia

Otsikosta päättäen olemme harjoitelleet pyörän vierellä juoksemista Rassen kanssa. Nyt vasta kun lumet ovat sulanneet olen tullut ajatelluksi asiaa. Niinpä lähdin sitten Jopon kanssa pyöräilemään. Minulla oli ihan tavallinen hihna ja puolkurkkari. Rasse ei vetänyt yhtään vain juoksi koko ajan vain vierellä, puolkurkkari oli sinänsä hyvä sillä koiraa pystyi paremmin "ohjaamaan" muiden koirien ohi. Muistin pissittää Rassen ennen lenkkiä sillä se olisi varmaan ollut vähän vaikeeta muuten. Ensiksi lähdin ihan kävelyvauhtiin mutta Rasse aloitti hölkkäämään joten nopeutin hiukan vauhtia. Pyöräilitiin siinä sitten varmaan pari kilsaa, saimme pari kommentteja ohikulkijoista että miten toi laittaa noin pienen koiran juoksemaan. Tähän teki mieli vastata että vauhti on aivan sama kuin reipas kävely. Sinänsä on hyvä kun on pieni koira joka ei vedä koko pyörää jonnekin puskaan kun siellä on mielenkiintoinen haju. Rasse juoksi tosi kivasti koko matkan eikä edes yrittänyt jäädä nuuskimaan mihinkään. Olen ylpee <3
Luulen kyllä että alan pyöräilemään pari kertaa viikossa Rassen kanssa. Tänään oli kyllä loisto ilma, aurinko paistoi ja oli ehkä +10 astetta. Pitää muistaa sitten kesällä ettei mene keskellä päivää lenkille.

Oikea tanssipari :)

Lähdimme tänään sitten iltapäivällä koirapuistoon, otin pyörän mukaan ja Rasse juoksi "alkuverryttelyksi" sinne. Onni oli meidän puolella siellä oli koirakko, ja just sopivan kokoinen. Niiden lähdettyä tuli toinen koirakko ja sitten kolmas. Kävipäs meillä tuuri! Rasse pystyi tosi kivasti leikkimään kaikkien kanssa, ison koiran kohdalla Rassen piti kuitenkin alistua ennen kuin leikit lähtivät käyntiin. Olimme siellä varmaan tunnin ja Rasse oli ihan mutassa, ja umpiväsynyt. Onneksi minulla oli kori pyörässä. Laitoin Rassen siihen ja se istuutui ja siellähän se istui koko matkan nauttien, sepäs käteveää kun saa olla ulkona ilman että tarvii liikkua! ;)

Hyvää pääsiäistä kaikille toivoo Catharina ja Rasse!

Hurja metsäpolku

Niin kuin sanoin lähdimme moikkaamaan Freddyä, päätimme lähteä Hanikkaan luonto polulle. Sinne päästyämme huomasimme että saappaat oli sittenkin ollut hyvä valinta. Siellä oli vettä ja lunta ja mutaa, jess! No päätimme kokeilla ja kyllähän me päästiin sieltä pois. Mutta hauskaa ainakin minulla oli :)

Joka toisella askeleella jalka putosi 20 cm alaspäin välillä se jäi siihen ja loppu tulos oli että kaaduin.

Rasse ja Freddy tulivat kyllä hienosti perässä mutta he eivät oikein riehuneet kuin vähän aikaa. Luulen kyllä että molemmat nukkuvat kyllä nyt todella sikeästi. Ainakin koordinaatio parantui loppu puolella.

Sanoin että olihan se hauskaa mutta ehkö palataan sinne sitten vasta kun lumet ovat sulanneet ihan pois.

Tällä kertaa jopa yhteyskuva onnistui :)

Ihan kuin veljekset

Vesi, aurinko ja jää

Kahden tunnin lenkki kiersi koirapuiston, treenikentän ja rantatietä Iivisniemeen asti. Koirapuistoon tultuamme kukaan ei ollut siellä, ei ketään. Kello oli jo kymmenen aamulla. Rantatiellä oli kyllä vaikka kuinka paljon koiria ja ihmisiä nauttimassa kevät auringosta. Sen sijaan löysimme ison hiekka kentän, ja löydettyäni naksuttimen ja vähän namia aloitimme treenaamisen.

Se meni oikeen kivasti, seuraamisessa rasse keskittyi jopa normaalia parempi ja tulos oli jopa kymmenen metriä! Ehkä se ei kuulosta niin paljolta mutta meille se on paljon. Treeneistä jäi siis tosi kiva fiilis ja jatkoimme sitten matkaa ranta tietä pitkin.

Tosi paljon porukkaa oli siis liikkeellä mutta Rasse ohitti ne kaikki tosi hienosti. Päästyämme määränpäähän huomasin että siellähän oli melkein kuuma. Istahdin itse kalliolle ja luulin Rassen menevän tutkimaan ympäristöä mutta se istahti vierelleni ja istuimme siellä vähän aikaa.

Eilen kävimme "lintulammella" se on hiekkatie pikku lammen ympäri. Sinänsä hyvä sillä siellä käyvät melkein ainoastaan lintu katselijoita ja ne eivät ainakaan vielä ole välittäneet jos joku koira on vapaana. Mutta siellä käy myös hevosia, ei se sinänsä haita meitä rasse ohittaa niitäkin tosi hienosti. Mutta kun tiet alkavat olla siinä kunnossa että on melkein hirveetä kävellä, lemun vuoksi, se haittaa meitä! 

Palaan asiaan eilen kävimme siis siellä ja tapasimme Rasselle tutuksi tullut lk collie, ne leikki siellä tosi nätisti ja kutsuin Rassen vähän väliä, se totteli todella hyvin! Olen todella ylpee! :)

Mutta ihan lopussa Rasse näki jotain jäällä ja hyppäsi sitten vatsalleen siihen, jää on jo siinä kunnossa että ne eivät kestä melkein yhtään mitään. Joten jää sanoi splash ja koirani seisoi siellä onnettomana vettä vatsalle asti. Se ei tehnyt elettäkään noustaakseen joten toinen koira päätti rynnätä pelastamaan. Se on jo sen verran iso että jää meni kunnolla rikki ja Rasse pystyi kiipeemään ylös. Olisinhan minäkin voinut nostaa sen mutta kaikki tapahtui niin nopeasti etten ehtinyt reagoida. Kaikki meni hyvin, Rasse ravisteli itseensä ja jatkoi sitten matkaa häntä heiluen. En usko että se saannut mitään traumoja. Saattaa olla että se varoo tämmöisiä tilanteita jatkossa, sinänsä ihan hyvä. 

Iltapäivällä lähdemme moikaamaan Freddyä pitkästä aikaan.